Keskiviikkona 19.7.2006 lähdin kauan odotetulle lintu- ja kuvausmatkalle Pohjois-Suomeen ja Norjaan. Ajelin aamulla länsirannikkoa ylöspäin, ensimmäisenä kohteena Porin Leveäkari. Ilma oli hellejakson jälkeen viileä, n. +15 astetta, ja navakka luoteistuuli pyyhki pitkin aurinkoisia maisemia. Autonavigaattori opasti mainiosti Leveäkarin parkkipaikalle, josta tosin olikin sitten hankalampi löytää lintutornille – opastus (tai sen puute) ei saa minun kehujani. Aikanaan kuitenkin torni löytyi ja hetki sitä ennen löytyi metsänreunasta pyypoikue: emo ja ainakin 4 lentopoikasta. Yhdestä poikasesta sain jonkinmoisen kuvan mutta vikkelästi ne hävisivät metsän kätköihin. Myöhemmin löytyi eri paikasta vielä kaksi aikuista pyytä lisää. Tornista näkyi mm. 12 harmaahaikaraa, 14 kurjen parvi ja 3 suokukkoa mutta muuten muuttavat kahlaajat olivat poissa. Tuuli ja kirkas ilma taitaa viedä ne saman tien Suomen yli. Torniin tulla tupsahti Porin aktiiviretkeilijä Pekka Eriksson, joka oli aamulla käynyt lietteillä ja sielläkin oli ollut vain suosirri ja pari punakuiria. Kävin parkkipaikalla vaihtamassa saappaat jalkaani ja tepastelin vielä Leveäkarin rantaan mutta tyhjä sekin oli muuttavista kahlaajista. Kävely kuitenkin kannatti sillä palatessani autolle lensi hiekkatien yli vastatuuleen yhtäkkiä pitkäkoipinen ruskea haikara – kaulushaikara! ”Botte” hävisi kohti lintutornia mutta ehdin siitä pikaisesti napata muutaman kuvan. Harvemmin kaulushaikara lentelee klo 11.40 päivällä monen sadan metrin matkan!
Jatkoin automatkaa Ahlaisten kauniin rantatien kautta kohti pohjoista ja seuraava pysähdys oli Närpiön Piolahdessa. Tunnin staijaus hesalaisen ornin kanssa tuotti varsin mukavaa lajistoa: pikkusirri, 3 lapinsirriä, vanha kuovisirri, 2 suosirriä, punakuiri, n. 15 valkovikloa, 6 mustavikloa, 3 metsävikloa, n. 10 liroa, 2 kurkea, n. 20 merihanhea, räyskä, kanahaukka ja sokerina pohjalla vielä paikalliset 2 ad-pikkutiiraa. Jatkoin matkaa vielä 8-tietä Kokkolaan saakka, jossa mukavassa ilta-auringossa käväisin vielä Rummelön lintutornilla. Tornin edustalla ruokaili paikallisten lintujen lisäksi myös mm. suosirri, vaihtopukuinen kuovisirri, 4 lapinsirriä, jänkäsirriäinen, n 15 suokukkoa ja juv pikkulokki. Ajelin Rummelöstä keskustan Best Western-hotelliin, josta olin varannut edullisen kesähuoneen ja käväisin mukavan lintupäivän päätteeksi vielä syömässä Wanha Lyhty-ravintolassa mainion aterian ennen hotelliin vetäytymistä.
Torstai 20.7.2006 oli pääosin aurinkoinen päivä, tuuli edelleen kohtalaisen viileä mutta vähän eilistä heikompi. Aamiaisen jälkeen jatkoin kohti pohjoista ja ensimmäisen pysähdyksen tein Parhalahden lintutornilla Pyhäjoella. Lintuja oli melko niukasti – kuten koko päivänä. Siinä mielessä huonompi kuin eilinen. Parhalahdessa näkyi mm. harmaahaikara, 18 merihanhea, 2 metsävikloa, urpiainen, n. 10 pikkulokkia, 3 suokukkoa ja pari liroa. Jatkoin matkaa hiljalleen kohti Liminganlahtea ja tein pienet pysähdykset Siikajoen Tauvon kalasatamassa, Lumijoen Sannanlahdella ja Limingan Virkkulassa mutta ainoat maininnan arvoiset olivat koiras ja naaras sinisuohaukka Virkkulassa, n. 15 kurkea, pari urpiaista ja jokunen merihanhi. Kahlaajat olivat liki kateissa – tosin käyntini ko. paikkoihin osuivat myös hiljaiseen iltapäiväaikaan. Pyörähdin vielä Limingan Selkämaantiellä mutta hiljaista oli sielläkin. Huoltoasemapäivällisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti Vaalaa, jossa oli sopinut klo 17 maissa tapaavani aiemmalta käynniltä tutun Eero Kemilän – erinomaisen luontokuvaajan! Eeron kanssa lähdettiin ensin majapaikkaani ns. taiteilijaresidenssiin eli entiseen voimalaitoshenkilöstön asuinalueelle Oulujoen rantaan. Upea paikka: talot kuuluisan arkkitehti Aarne Ervin piirtämiä, sisältä hyvin Alvar Aalto-henkisiä taloja, rannassa iso savusauna jossa Kekkonenkin on saunonut. Minulla oli käytössä koko perheen asunto, johon oli tulossa huomenna yksi italialainen kuvaaja pidemmälle visiitille. Tänne täytyy tulla uudelleen! Illansuussa lähdimme Eeron kanssa vielä kuvausreissulle yrittämään kuikkakuvia. Kauniilla järvellä uiskentelikin ilta-auringossa kuikkapari kahden poikasen kera ja parin tunnin kuvaussessio tuotti yli 200 kuikkakuvaa, joista jotkut voivat olla ihan mainioitakin. Ruudulla ne sitten näkee. Mieli oli ainakin hyvä ja kuikkien ”kuii”-huuto kaikui vielä nukkumaan mennessäkin korvissani.
Perjantai 21.7.2006 valkeni puolipilvisenä, yöllinen saderintama oli pitkästä aikaa kastellut maan. Aamupalan jälkeen ajelin residenssistäni Kemilän Eeron luo ja lähdimme koko päivän kuvauskeikalle. Ensiksi pistäydyimme yhdellä kaakkurilammella tarkistamassa valaistuksen ja päätimme tulla siihen vasta iltapäivällä ja suuntasimme sen sijaan piilokojuun kuvaamaan kalasääsken pesää – pesää, jota on saatu valokuvata jo vuosikausia. Paikalla oli kolme lähes lentokykyistä poikasta ja naaras päivysti lähipuissa koko päivän poikasia rauhallisena vartioiden. Olin kojussa nelisen tuntia ja sinä aikana koiras toi jaettavaksi kerran ison kalan, jonka ”merkistä” en ehtinyt saada selvää ennen kuin se oli jo pilkottu poikasten suihin! Upea pesäpaikka. Matkalla paikalle näkyi mm. hätäilevä pikkukuovi, tuulihaukka ja rämisten lentoon lähtenyt koiras-metso. Joimme iltapäiväkahvit kodassa kauniin järven rannalla, mm. hyviä voileipiä ja lakkahilloa nauttien. Saman tien kuitenkin palasimme kaakkurilammelle, jonne jäin piilokojuun liki 3 tunniksi kuvaamaan kaakkuria, jolla oli yksi isokokoinen poikanen. Toista emoa ei enää näkynyt, missä lienee huitelemassa. Tyytyväisenä hienoon kuvasatoon palasimme illansuussa Eeron kotiin, join vielä kupin kahvia ja ajelin illaksi takaisin Liminkaan Jari ”Peltsi” Peltomäen luo. Loppuilta kului mukavasti turistessa kuvaushommista ja yön sain viettää ns. kesähuoneessa kauniissa piharakennuksessa. Aamulla onkin sitten edessä yhteinen lähtö Norjaan, tarkoituksena yrittää kuvata saalistelevia merikotkia.
Matkaan lähdimme lauantaina 22.7.2006 klo 9 Peltsin kotoa – mukaan tuli myös Seppo Pöllänen, joka ilmestyi aamulla sovitusti paikalle omalla autollaan. Mukaan ilmoittautunut Jorma Luhta sen sijaan ei viime hetken esteen takia päässytkään joukkoon eli matka taittui kolmisin. Ajoimme Tornion kautta Ruotsin puolelle ja sitten koko kaunis lauantaipäivä kunnes n. 14 tunnin ajon jälkeen, liki 1000 kilometriä myöhemmin, saavuimme päämäärään eli Lauvsnesin pikkukylään Flatangeriin n. 150 km Trondheimista pohjoiseen aivan Atlantin rannan tuntumassa. Paikalla oli vastassa mukava risupartainen norjalaismies, Ole Martin Dahle, jonka kyydissä pyrimme merikotkapaikoille. Kävimme pikaisesti syömässä rantaravintolassa iltapalan ja sitten tavarat sisään ja nukkumaan. Asuntomme oli aivan rannassa, 2-kerroksisen talon yläkerran 3 h + k + wc huoneisto, jokaiselle oma makuuhuone. Nukkumaan päästiin paikallista aikaa klo 01 eli Suomen aikaa 02! Yöunta ei kauan tarjottu sillä lähdimme merelle klo 06.00 mainion aamupalan jälkeen.
Tämä sunnuntaiaamu 23.7.2006 valkeni Norjan rannikolla peilityvenenä ja kauniin aurinkoisena, lämpöäkin riitti heti aamusta. Ajoimme Olen kanssa veneellä aamun ja aamupäivän aikana muutamalle merikotkapaikalle ja saimme mainion tuntuman saalistavien merikotkien kuvaamiseen. Aivan upeaa! Muistikortit täyttyivät kun kamerat raksuttivat – olihan mukana veneessä yhteensä 10 Canonin objektiivia! Merikotkia pesii kylän lähistöllä n. 15 paria ja monilla näkyi nyt olevan isot poikaset pesissä – männyissä tai kalliojyrkänteillä – ja siksi ne ahkerasti kalastelivat lähivesillä meidän kuvaamisemme mahdollistaen. Merikotkien lisäksi digikuvasimme merikihua ja lokkeja, jotka tulivat saaliinjaolle kun pyydystimme välillä Olen virveleillä komeita turskia ja muita valtameren kaloja. Pyöriäisiä nähtiin 3-4, lisäksi isoja makrilliparvia. Maihin tultiin syömään ja lepäämään klo 10.45 ja merelle lähdettiin hyvän aterian jälkeen uudelleen iltavaloja hakemaan klo 17. Retki suuntautui nyt etelään päin ja merikotkia tallentui jälleen hienosti muutama lisää muistikorteille leppoisassa Atlantin rannan myötävalossa. Välillä vähän kalasteltiin ja saaliina oli turskia ja makrilleja, joista pari viimemainittua söimme hyvällä ruokahalulla iltapalaksi kämpillä puolenyön maissa ennen nukkumaanmenoa. Herkullisia!
Seuraava päivä, 24.7.2006, kului leppoisasti likimain eiliseen tapaan. Sää oli puolipilvinen, pari astetta eilistä viileämpi mutta tuuli edelleen heikko. Ensimmäinen kuvausretki tehtiin klo 6-10 ja toinen klo 17- 22. Lounaan kävimme syömässä Olen vieraana hänen kotonaan, ulkoterassilla rupatellen. Oli mukavaa tämä ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Lintuhavainnoista mainittakoon eilen peukaloinen laulavana ulkoluodolla, tänään mm. kaakkuri ja vuorihemppo. Harmaahaikaroita on siellä täällä mutta esimerkiksi varsinaiset avomerilinnuthan eivät tänne vuonoihin eksy – muutamaa karimetsoa lukuun ottamatta. Iltaretkellä taivas oli vetäytynyt tasaiseen harmaaseen pilveen ja valoa alkoi turhan vähän olla kelpo lentokuvausta varten. Jokunen merikotkakuva ehkä silti saatiin. Eteläisimmällä isolla vuonolla troolari veti katkarapurysää ja noston jälkeen kävimme suoraan laivasta ostamassa aluksen isossa kattilassa kypsyneitä katkarapuja 3 kiloa – ne syötiin melkein kaikki illalla kämpillä. Herkullisia nämäkin!
Tiistai 25.7.2006, oli viimeinen merikotkakuvauspäivämme. Aamu oli paksupilvinen ja siksi päätimme siirtää lähtöä tunnilla klo 07:ään, jotta saisimme valoa lisää. Näin tehtiin mutta aamupäivän aikana taivas selkeni huomattavasti ja aurinko ilmaantui taas helottamaan. Merikotkat olivat mukavasti näkyvillä ja saalistelemassa ja myös kalastus tuotti taas hyvän saaliin. Lounas oli maittavaa kanakeittoa ja sen jälkeen vähän lepoa kunnes klo 17 lähdettiin tämän reissun viimeiselle merimatkalle. Mukaan tuli tällä kertaa myös ansioitunut ruotsalainen lintukuvaaja Brutus Östling, jonka uutta kuvakirjaa linnuista ihastelimme Olen luona eilen. Merikotkia oli taas mukavasti mutta vähäinen valo tuotti toki ongelmia saada enää lisää kunnon kuvia. Yritystä oli kuitenkin paljon ja ehkä jotain tulostakin. Illalla näkyi myös pari hyljettä ja muutama pyöriäinen. Rantauduimme ilta-11:n maissa ja hyvästelimme Olen kiitollisina loistavasta seurasta ja huolenpidosta.
Kotimatka keskiviikkona 26.7.2006 alkoi klo 8.00 Norjan aikaa pilvisessä säässä. Ajoimme ensimmäisen vajaa 100 km etapin samaa reittiä kuin tullessa mutta muu matka tehtiin pohjoisempaa reittiä, Tärnaby-Hemvanin kautta, tunturien yli Ruotsin puolelle. Liminkaan saavuttiin n. 14 tunnin ajon jälkeen – matkaa 1040 km – illalla klo 23. Aika huippaus, varsinkin kun Peltsi jaksoi sompailla Land Roveria koko matkan. Hirviaitojen tolpat kierrettiin illalla Limingassa suopöllön toivossa mutta ei löytynyt tällä kertaa. Seppo lähti vielä ajamaan kohti Korppoota, matkalla huomenna Utöhön, mutta itse yövyin taas Peltsin ja Minnan luona jo tutussa kesähuoneessa.
Torstai 27.7.2006 oli Limingassa aurinkoinen ja tuulinen. Aamukahvin jälkeen lähdimme Jarin kanssa kahdestaan kuvaamaan niittysuohaukkoja, jotka ovat koko kesän viihtyneet Kempeleen puolella. Linnut ovat pesineet mutta poikaset alkavat nyt jo olla lentokykyisiä. Paikalta löytyikin naaras ”pygge” mutta pidempikään odottelu reviirin ulkoreunalla ei tuonut koirasta näkyviin – lienee ollut pitkällä saalistuslennolla. Naaras sen sijaan lensi muutaman kerran näyttävästi ihan kuvausetäisyydeltä. Paikalla käväisi myös komea n. 55 yksilön kurkiparvi kaartelemassa, jo syysmuuttoa ennakoiden. Puoliltapäivin starttasin sitten oman auton kohti Turkua, jonne saavuin n. 660 km ajon jälkeen klo 20:n maissa. Upea oli tämä Länsirannikon, Kainuun ja Norjan lintukuvausreissu – varmaan yksi hienoimmistani tähän mennessä!
